Tällaisena ikkunasta katsoen kauniina talvipäivänä (eli ulkona sää ei olekaan enää yhtään niin kaunis, kun tuuli tuivertaa pientä ja kirvelevää lumipölyä sisään kaula-aukosta ja tuulen purema pakkanen punertaa posket sekunneissa vaikka luulitkin pukeutuneesi säänmukaisesti ja pakanneesi itsesi piiloon talven tuhoilta) on mukava muhia kotona Karhun kanssa. Elää kaunista arkea yhdessä taas tänään.

Ja myönnettävä on, että kaipaan Toista lämmikkeeksi kainaloon... Pienen ihanan ihmisen juomaan teetä tuohon pöydän toiselle puolelle, katsomaan silmiin sillä tavalla että varpaiden päissäkin tuntuu. Ja maistaa huulita vastasyöty muffinssi niin, että hampaat kalahtavat suudellessa toisiinsa.

Varastettu pieni hetki, niistä on elämän ilot tehty.