Kun edellisen sivuston kautta kirjoitetut päiväkirjamerkinnät katosivat, tuntui kuin pala elämää olisi hukkunut jonnekkin. Tapahtuiko todella? Mitä koinkaan? Äh. Eiväthän ajatukseni ja kokemukseni minnekään hävinneet, pääkoppa on kokemuksia pullollaan vaikka merkit ja bitit ja mitkä lie tietokonetermit katosivatkin tekniikan avaruuteen.

Täällä olen nyt.

PikkuHukka nukkuu vaunuissa, IsoKarhu on edelleen yhtä rakas ja kevät herättelee muistoja Toisesta. Tästä on hyvä jatkaa.